Lue alta vuonna 2025 seuran myöntämän matka-apurahan saaneen Minea Simin raportti Tansaniassa toteutetusta kenttäytöstä!
Lentoyhtiön tekemien muutosten takia kenttämatkan lopullinen kesto oli 13.2.–10.3.2026. Valtaosan ajasta vietin Dar es Salaamissa, jossa vierailin mm. Tansanian Punaisen Ristin keskustoimistolla ja Suomen suurlähetystössä perehtymässä Suomen tukemiin hankkeisiin Tansaniassa. Majoituin Dar es Salaamin yliopiston ulkomaisille tutkijoille tarkoitetussa asuntolassa ja sain työhuoneen yliopiston kehitystutkimuksen instituutista, jossa oli erinomaiset puutteet suunnitella aineistonkeruuta ja aloittaa datan analysointia.
Seuran myöntämästä 1500 euron matka-apurahasta käytin 260 euroa (300 USD) tutkimusviisumiin jäljelle jäävän summan kattaen lähes kokonaan peruutusturvan sisältäneet lentoliput, joiden lopullinen hinta oli 1305 euroa. Seuran apurahan lisäksi minulle myönnettiin myöhemmin myös Helsingin yliopiston 1200 euron arvoinen matka-apuraha, jolla kustansin mm. majoitukset, matkalle tarvittavia rokotteita, malarialääkityksen, maan sisäisiä juna- ja automatkoja, palkkion swahilinkielisen aineiston litteroinnista sekä matkapäivärahat mukanani matkustaneelle kehitystutkimuksen instituutin työntekijälle.
Varsinaisen kenttämatkan tein sisämaahan Kilosaan, jossa Tansanian Punaisen Ristin yhteyshenkilö auttoi minua ja mukanani matkustavaa väitöskirjatutkijaa löytämään haastateltavia ja saamaan paikallisten viranomaisten suostumuksen aineiston keräämiselle. Pääsimme haastattelemaan myös muutamaa virkahenkilöä hallinnon eri tasoilta, mikä tarjosi kiinnostavaa syvyyttä ja kontrastia yhteisön parissa tehdyn aineistonkeruun rinnalle. Kohdekylässä tehtyjen haastattelujen ja ryhmäkeskusteluiden lisäksi pääsimme Punaisen Ristin henkilöstön kyydissä vierailemaan alueelle rakennetussa evakuointileirissä ja kylissä, jotka olivat kärsineet merkittäviä vahinkoja joulukuun tulvissa. Kilosassa vietetty aika oli paitsi tutkimuksellisesti antoisinta matkani aikana, myös äärimmäisen tärkeää ja silmiä avaavaa paikallisen ekologian ja yhteiskunnallisen kontekstin ymmärtämisen kannalta. Yhteistyö mukanani matkustavan tutkijan kanssa oli hedelmällistä ja innostavaa, koska myös hänen vasta alkaneessa tutkimuksessaan käsitellään ilmastoon liittyviä kysymyksiä ja paikallisen tiedon roolia poliittisen ekologian linssin läpi. Yhteiset keskustelut ja havainnot olivatkin lopulta molemmille antoisia, ja parhaassa tapauksessa kyseessä onkin vasta yhteistyön alku ja pääsemme kirjoittamaan jotain yhdessä myöhemmin. Vaikka neljä viikkoa kului silmänräpäyksessä, matkan aikana tutkielma ja sen tekijä kypsyivät kuukausien edestä. Apurahojen turvin pystyin mm. järjestämään sen, että haastateltavat saivat puhua halutessaan swahilia, mikä vaikutti positiivisesti aineiston syvyyteen ja siihen, kenen ääni pääse tutkielmassa kuuluviin. Lämmin kiitos matkan mahdollistamisesta, kerron mielelläni kokemuksesta halutessanne lisää.